Lolita

Luin Vladimir Nabokovin kirjoittaman kirjan Lolita, joka on julkaistu vuonna 1955. Samaisesta teoksesta on myös julkaistu kaksi elokuvaa vuosina 1962 ja 1997. Kirja kertoo keski-ikäisestä miehestä ja hänen seksuaalisesta himostaan 12-vuotiaaseen tyttöön.

Kirjassa päähenkilönä ja minäkertojana oli Humbert niminen keski-ikäinen mies ja suuressa osassa 12-vuotias Lolita tyttö. Humberttia kiehtoi erityisesti esiteini-ikäiset tytöt, joita hän kutsuikin mielessään "nymfeteiksi". Aivan kirjan alussa kerrottiin Humbertin ensirakkaudesta Annabella nimiseen tyttöön, joka myöhemmin kuoli lavantautiin. Humbert ei pystynyt ymmärtämään tapahtumaa ja olikin hyvin surullinen, mutta jatkoi silti elämäänsä eteenpäin. Humbertin kasvaessa aikuiseksi muutti hän keski-ikäisen leskirouvan Charlotte Hazen luokse vuokralle. Charlotella oli tyttärenään 12-vuotias Lolita tyttö, joka saikin Humbertin mielen sekaisin. Humbert näki hänet herttaisena luonnonlapsena, juuri sellaisena kuin hänen nuoruuden ihastuksensa oli ollut.

Myöhemmin Humbert naikin rouva Hazen, jotta voisi olla aina Lolitan lähellä. Aikojen kuluessa Lolita lähetettiin vasten hänen omaa tahtoaan sisäoppilaitokseen, jossa elämä oli täysin erilaista kuin kotona. Humbert koki taas menettäneensä hänelle rakkaan ihmisen ja jäikin kaipaamaan Lolitaa. Sillä aikaa kun Lolita oli poissa kotoa kuoli hänen äitinsä äkillisesti jättäytyessään auton alle. Humbert katsoi parhaakseen olla kertomatta totuutta Lolitalle ja vakuuttikin, että rouva Hazen on vain joutunut onnettomuuteen ja toipuu kyllä. Onnettomuuden jälkeen Humbert haki Lolitan mukaansa ja tästä heidän yhteinen pakomatkansa aina kiinnijäämisen pelon valossa alkoikin.

Yhdessä he kiersivät kaupungista toiseen yöpyen eri hotelleissa ja saivat olla täysin kahdestaan juuri niin kuin Humbert oli unelmoinutkin. Päivien kuluessa Lolita sai kuulla äitinsä kuolemasta ja suuttui Humbertille. Tämän jälkeen Lolita ei halunnut olla enää missään tekemisissä hänen kanssaan. Samoihin aikoihin poliisit alkavat etsiä heitä saadessaan vihjeen että Humbert olisi kaapannut tytön, mutta eivät koskaan löytäneet ketään. Lolitan vartuttua isoksi tuli hän raskaaksi ja perusti perheen maatilalle. Humbert meni tapaamaan tytärtään ja pyysi tätä palaamaan takaisin, mutta vastaus oli kielteinen. Humbert oli pettynyt ja tajusi olevansa taas yksin. Aivan juonen lopussa Humbert meni tapaamaan miestä, joka oli myös ihastunut Lolitaan pakomatkan aikana. Perillä he eivät päässeet yhteisymmärrykseen ja Humbert päätyi ampumaan miehen.

Lolita -teos tutkii seksuaalista himoa ja sitä miten se voi vaikuttaa ihmisen luonteeseen. Esimerkkinä on Humbertin muuttuminen täysin normaalista mukavasta miehestä voimakkaan omistushaluiseksi ja pelokkaaksi. Kirja peilaa myös erilaisia ihmisiä ja pelkoa, joita nämä ihmiset kokevat muun maailman suhtautumisesta heidän poikkeaviin taipumuksiinsa.

Samana vuonna 1955 kun teos julkaistiin Pariisissa, julistettiin se heti kielletyksi kirjaksi. Tästä huolimatta Lolitasta on tullut parhaiten myyty kirja niin Euroopassa kuin Amerikassakin. Lisäksi se on yhä yksi kirjallisuuden hätkähdyttävimmistä klassikoista.

Mielestäni kirjassa on selkeä juoni, mutta kirjan teksti on todella pitkä ja välillä jopa sekava. Kirjoitetussa tekstissä on käytetty hyvin hienoa ja korumaista kieltä kuvaamaan erilaisia asioita ja se tekeekin tekstistä ehkä vaikeasti ymmärrettävän. Katsoessani elokuvaversion kyseisestä teoksesta sain heti juonesta kiinni ja siksi myös kirjan lukeminen oli huomattavasti helpompaa. Suosittelenkin ensin katsomaan aiheeseen liittyvän elokuvan ja vasta sitten lukemaan itse teoksen, jotta eri tapahtumat ymmärtäisi paremmin. Mielestäni kirja oli mielenkiintoinen ja osittain opettavainenkin. Se herätti paljon erilaisia ajatuksia ja mielipiteitä. Suosittelenkin teosta kaikille romaaneista ja erityisesti rakkausromaaneista kiinnostuneille sekä seksuaalisesti vapaamielisille.                      

Runo ystävyydestä

Ei se, miltä me näytämme tai saamme aikaan, 

merkitse sen rinnalla mitään, 

mitä me toinen toisillemme olemme.

Monista pienistä yhteisistä hetkistä kasvaa yksi suuri ystävyys.

Runokirja-arvostelu

 Arno Kotro: Sanovat sitä rakkaudeksi
Otava 2003








 Arno Kotro on kirjoittanut esikoisteoksen Sanovat sitä rakkaudeksi, joka koostuu neljästä kappaleesta. Kokoelmassa ei esiinny juuri ollenkaa riimejä vaan se on kirjoitettu suoraan tarinamuotoon, jossa säilyy tietty rytmi. Joissain kohdissa Kotro on käyttänyt myös englannin ja ruotsin kieltä ehkä korostamaan tiettyjä asioita, jolloin saa lukijan pysähtymään miettimään.

                        "Et sinä ole minun oma Three Mile Island"
                        "Det var en tid full mer stora känslor vin och berusade vänner"
 
Osa runoista on pidempiä ja osa vain parin lauseen mittaisia, aukkoisia virkkeitä. Joissain kohdissa on jätetty jopa puolet sivusta tyhjäksi. Virkkeet alkavat aina pienellä kirjaimella ja teos ei sisällä yhtään pilkkua tai pistettä.

Kokoelmassaan Kotro käsittelee nuoren miehen näkökulmasta rakkauden kivuliaampaa puolta: kun kaksi ihmistä ei vain sovi toisilleen ja miltä tuntuu, kun rakkaus ei riitä. Vielä monen vuoden jälkeenkin pariskunnan erosta mies kertoo kaipuustaan ja intohimostaan naista kohtaan.
                       
                         "Lähdit luotani mutta minusta et poistu koskaan"
 
 Pitkälti läpi teoksen mies kuvailee heidän yhteisiä hyviä ja huonoja hetkiään, kuinka kaikki oli toisin, kun rakkaus vielä kukoisti.
 
Jokainen kohtaa varmasti elämässään eron hetkiä, jolloin pohtii mielessään yhdessä koettuja hetkiä, eikä kykene pääsemään yli tärkeästä ihmisestä. On vain jaksettava löytää voimavarat irrottautua ihmistuhteesta, joka ei tee onnelliseksi. Irrottauduttava myös sellaisen suhteen kaipuussa vellomisesta. Jokaista ihmissuhdetta kantaa sisimmässään läpi koko elämänsä erilaisina tunnemuistoina suhteen päätyttyäkin. Ihmissuhteet ovat vastavuoroisuudessaan opettavaisia.

Eri runo-osien hahmottaminen ja lukurytmin löytäminen oli aluksi hankalaa. Kun runoilla ei ollut nimiä ja osa runoista vei melkein koko sivun, kaikki tuntui olevan yhtä pötköä. Jokin runoista saattoi olla jopa useita sivuja ja toinen vain puoli sivua.

Lukiessani kokoelmaa hoksasin pian kuinka runot sijoittuivat ja runojen tasainen rytmi teki tekstistä sekä yhtenäistä että helposti ymmärrettävää. Kaikki runot kertovat yhden ja saman pariskunnan tarinaa ja runot etenevät kronologisessa järjestyksessä. Kokonaisuudessaan runo oli oivallista sanaleikkiä rakkauden tunteiden ja ajatusten kuvaajana.

Jos et ole koskaan lukenut yhtäkään runokirjaa nyt sinulla on oiva mahdollisuus tutustua juuri tähän teokseen. Kyseinen teos käsittelee tärkeää osa-aluetta ihmisten elämässä yleensä ja juuri siksi suosittelenkin tätä henkilöille, joilla on omakohtaisia kokemuksia rakkaussuhteen menettämisestä.






Lähteet:

http://www.kiiltomato.net/arno-kotro-sanovat-sita-rakkaudeksi/ 
http://ajatuksiakirjamaasta.blogspot.fi/2012/03/arno-kotro-sanovat-sita-rakkaudeksi.html       

Jouluruno

Jouluillan hämärässä
kynttilä on syttymässä.
Ilmassa on jouluntaikaa
joulu on yhdessäolon aikaa.

Kuuden sanan novelli

Tyttö oli rakastunut, kunnes kaikki muuttui.

Bamse maailman vahvin nalle

                                                                    

Luin sarjakuvan Bamse Maailman vahvin nalle. Albumin kustantajana toimi Egmont ja albumi oli yksi tuoreimmista Bamse seikkailusarjakuvista, nimittäin se ilmestyi vuonna 2013. Valitsin sarjakuvastani yhden tarinan Kaksitoista urotyötä osa 9 -Hippolyten vyö, jonka on kirjoittanut ruotsalainen sarjakuvantekijä Jens Hansegård (s.1972) ja kuvittanut Joaguin Ja Santanach. Ajattelin käsitellä vain yhtä albumin sarjakuvatarinaa analyysissäni, jotta teksti olisi selkeämpää luettavaa.

Bamse ja muut ystävykset Kilpinen, Pomppi sekä Herakles ovat matkanneet ajassa taaksepäin Antiikin Kreikkaan ottaakseen selvää Herakleen 12 urotyöstä. He päätyvät mustan meren läheisyydessä olevalle saarelle, jossa he päättävät esittää turisteja ja varastaa amatsonkuningattaren vyön. Yhtäkkiä he saavat kuitenkin aseistautuneet Amatsonit peräänsä ja joutuvat selittämään kuningattarelle kaiken siitä miksi ovat saapuneet saarelle. (Herakleen pitäisi suorittaa 12 urotyötä sovittaakseen rikoksensa ja sen vuoksi heidän pitäisi palata kuningattaren vyön kanssa). Kuningatar tekee Herakleen kanssa kompromissin ja ehdottaa, jos Herakles veisi urheilussa voiton, saisi hän vyön itselleen. Kesken kilpailua Herakles kuitenkin päättää juoda jymyhunajaa, joka on tarkoitettu vain nalleille ja saa siitä kovat vatsakivut. Tämän vuoksi kuningatar julistetaan voittajaksi. Samaan aikaan kuningatar huomaa oman tyttärensä Hipun kadonneen ja kaikki lähtevät yhdessä etsintöihin. Pomppi ja Nalle saavat urheina Hipun pelastettua ja Kuningatar päättä kiitokseksi luovuttaa vyönsä heille.

Päähenkilönä albumissa esiintyy itse Bamse eli Maailman vanhin nalle, joka on ruskea, hyväsydäminen nalle ja kaikkien ystävä. Pomppi on valkoinen arka kaniini, joka kasvattaa porkkanoita ja on Nallen ystävä. Kilpinen on vihreä kilpikonna, keksijä sekä Nallen viisas ystävä, jolta löytyy kilven alta ”mitä vain, paitsi lentokoneita ja valtamerilaivoja”. Kuningas Eurystheus on parrakas, violettiin kaapuun sonnustautunut kruunupäinen kuningas, joka on pohjimmiltaan kiltti ja huomaavainen. Viimeisenä esiintyy Herakles, jolla on yllään vihreä viitta ja kreikkalais-tyylinen valkoinen kaapu. Nalle, Pomppi, Kilpinen ja Herakles ovat tarinassa ikään kuin suurta perhettä ja kulkevat aina yhdessä.

Sarjakuvan miljöönä on asutettu saari, jossa amatsonilaiset elävät suuressa linnassaan. Maasto on osittain hiekkaista ja siellä täällä on pieniä kiviä. Korkeat vuoret, tumman vihreät pensaat ja sininen taivas pienten pilvenhattaroiden saartamana tuovat kuviin eloa ja korostavat miljöötä. Tiheään kasvaneet puut suojaavat saarta ja estävät suurimmaksi osaksi näköalan mereltä mantereelle. Myös kallioluola tuo tarinaan dramatiikkaa, koska siellä liikkuminen on haasteellista henkensä uhalla.

Tarinassa elinympäristö näyttää vehreältä,ravintorikkaalta ja ihmiset hyvinvoivilta. Saaren hallitsijalla kuningas Eurystheuksella on valta päättää saaren asioista ja suojella hänelle rakasta perhettään sekä muita Amatsonin jäseniä. Nalle tuo tekstissä esille rehellisyyden merkityksen hänelle itselleen: sillä ei suostu varastastamaan kunigattaren vyötä. Nalle ja Pomppi pyrkivät tarinassa hyvyyteen pelastamalla kuningattaren tyttären kallioluolasta.

Sarjakuvassa kuvat ovat mielestäni selkeitä, ääriviivat erottuvat hyvin ja on käytetty useita värejä, jotka tuovat kuviin myös eloisuutta. Useissa kuvissa on käytetty tehokeinoina esimerkiksi vauhtiviivoja, jotka tuovat kuviin toimintaa sekä tunnetilojen ilmauksia esimerkiksi: oih, hiiop ja jippii, jotka auttavat usein selkeyttämään tilanteen tulkintaa. Osa kuvista on kuvattu lähempää ja osa taas puolestaan kauempaa tilanteesta riippuen. Taustat ovat useissa kuvissa tummia, jolloin henkilöt erottuvat selkeästi.

Mielestäni tarina etenee niin, että suurimmaksi osaksi puhekuplat selittävät kuvia, mutta myös lukutaidoton voisi ainakin osittain saada juonesta kiinni ilman ulkopuolisen selostusta. Teksti viittaa juuri siihen toimintaan, jota kuvataan ja kuvat etenevät loogisesti.

Olen joskus pienenä lukenut Bamse sarjakuvia ja ne ovat mielestäni hyvin selkeää luettavaa ja tykästyin erityisesti kolmikkoon, jotka puhaltavat aina yhteenhiileen eivätkä halua pahaa kellekkään. Kun en tekstiä vielä ymmärtänyt selailin ja katsoin usein vain kuvia. Mielestäni Bamse-sarjakuvat ovat sekä opettavaisia että hyvään pyrkiviä ja tämä onkin osa syy miksi päädyin juuri tähän sarjakuvaan.