Bamse maailman vahvin nalle

                                                                    

Luin sarjakuvan Bamse Maailman vahvin nalle. Albumin kustantajana toimi Egmont ja albumi oli yksi tuoreimmista Bamse seikkailusarjakuvista, nimittäin se ilmestyi vuonna 2013. Valitsin sarjakuvastani yhden tarinan Kaksitoista urotyötä osa 9 -Hippolyten vyö, jonka on kirjoittanut ruotsalainen sarjakuvantekijä Jens Hansegård (s.1972) ja kuvittanut Joaguin Ja Santanach. Ajattelin käsitellä vain yhtä albumin sarjakuvatarinaa analyysissäni, jotta teksti olisi selkeämpää luettavaa.

Bamse ja muut ystävykset Kilpinen, Pomppi sekä Herakles ovat matkanneet ajassa taaksepäin Antiikin Kreikkaan ottaakseen selvää Herakleen 12 urotyöstä. He päätyvät mustan meren läheisyydessä olevalle saarelle, jossa he päättävät esittää turisteja ja varastaa amatsonkuningattaren vyön. Yhtäkkiä he saavat kuitenkin aseistautuneet Amatsonit peräänsä ja joutuvat selittämään kuningattarelle kaiken siitä miksi ovat saapuneet saarelle. (Herakleen pitäisi suorittaa 12 urotyötä sovittaakseen rikoksensa ja sen vuoksi heidän pitäisi palata kuningattaren vyön kanssa). Kuningatar tekee Herakleen kanssa kompromissin ja ehdottaa, jos Herakles veisi urheilussa voiton, saisi hän vyön itselleen. Kesken kilpailua Herakles kuitenkin päättää juoda jymyhunajaa, joka on tarkoitettu vain nalleille ja saa siitä kovat vatsakivut. Tämän vuoksi kuningatar julistetaan voittajaksi. Samaan aikaan kuningatar huomaa oman tyttärensä Hipun kadonneen ja kaikki lähtevät yhdessä etsintöihin. Pomppi ja Nalle saavat urheina Hipun pelastettua ja Kuningatar päättä kiitokseksi luovuttaa vyönsä heille.

Päähenkilönä albumissa esiintyy itse Bamse eli Maailman vanhin nalle, joka on ruskea, hyväsydäminen nalle ja kaikkien ystävä. Pomppi on valkoinen arka kaniini, joka kasvattaa porkkanoita ja on Nallen ystävä. Kilpinen on vihreä kilpikonna, keksijä sekä Nallen viisas ystävä, jolta löytyy kilven alta ”mitä vain, paitsi lentokoneita ja valtamerilaivoja”. Kuningas Eurystheus on parrakas, violettiin kaapuun sonnustautunut kruunupäinen kuningas, joka on pohjimmiltaan kiltti ja huomaavainen. Viimeisenä esiintyy Herakles, jolla on yllään vihreä viitta ja kreikkalais-tyylinen valkoinen kaapu. Nalle, Pomppi, Kilpinen ja Herakles ovat tarinassa ikään kuin suurta perhettä ja kulkevat aina yhdessä.

Sarjakuvan miljöönä on asutettu saari, jossa amatsonilaiset elävät suuressa linnassaan. Maasto on osittain hiekkaista ja siellä täällä on pieniä kiviä. Korkeat vuoret, tumman vihreät pensaat ja sininen taivas pienten pilvenhattaroiden saartamana tuovat kuviin eloa ja korostavat miljöötä. Tiheään kasvaneet puut suojaavat saarta ja estävät suurimmaksi osaksi näköalan mereltä mantereelle. Myös kallioluola tuo tarinaan dramatiikkaa, koska siellä liikkuminen on haasteellista henkensä uhalla.

Tarinassa elinympäristö näyttää vehreältä,ravintorikkaalta ja ihmiset hyvinvoivilta. Saaren hallitsijalla kuningas Eurystheuksella on valta päättää saaren asioista ja suojella hänelle rakasta perhettään sekä muita Amatsonin jäseniä. Nalle tuo tekstissä esille rehellisyyden merkityksen hänelle itselleen: sillä ei suostu varastastamaan kunigattaren vyötä. Nalle ja Pomppi pyrkivät tarinassa hyvyyteen pelastamalla kuningattaren tyttären kallioluolasta.

Sarjakuvassa kuvat ovat mielestäni selkeitä, ääriviivat erottuvat hyvin ja on käytetty useita värejä, jotka tuovat kuviin myös eloisuutta. Useissa kuvissa on käytetty tehokeinoina esimerkiksi vauhtiviivoja, jotka tuovat kuviin toimintaa sekä tunnetilojen ilmauksia esimerkiksi: oih, hiiop ja jippii, jotka auttavat usein selkeyttämään tilanteen tulkintaa. Osa kuvista on kuvattu lähempää ja osa taas puolestaan kauempaa tilanteesta riippuen. Taustat ovat useissa kuvissa tummia, jolloin henkilöt erottuvat selkeästi.

Mielestäni tarina etenee niin, että suurimmaksi osaksi puhekuplat selittävät kuvia, mutta myös lukutaidoton voisi ainakin osittain saada juonesta kiinni ilman ulkopuolisen selostusta. Teksti viittaa juuri siihen toimintaan, jota kuvataan ja kuvat etenevät loogisesti.

Olen joskus pienenä lukenut Bamse sarjakuvia ja ne ovat mielestäni hyvin selkeää luettavaa ja tykästyin erityisesti kolmikkoon, jotka puhaltavat aina yhteenhiileen eivätkä halua pahaa kellekkään. Kun en tekstiä vielä ymmärtänyt selailin ja katsoin usein vain kuvia. Mielestäni Bamse-sarjakuvat ovat sekä opettavaisia että hyvään pyrkiviä ja tämä onkin osa syy miksi päädyin juuri tähän sarjakuvaan.